Inariexplorer, kohteita Inarilla

Pielpajärven erämaakirkko sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Inarin kirkonkylästä, Inarijärven pohjoispuolella. Lisätietoa Wikipediassa.






Kilpailu Pielpajärven kirkolla

Kittilän Kuivasalmen niemellä asui muinaisina aikoina Päiviö, mahtava noita ja peuranpyytäjä. Hän menetti vanhan noitavoimansa otettuaan kasteen vastaan. Hänen pojastaan Päiviön Vuolabista tuli isäänsäkin kuuluisampi urotöittensä vuoksi.
”Pielpajärven kaltamat olivat iät ajat olleet Inarinlapin talvisena keskuspaikkana. Sen hakopuistikossa lymyili kolmattakymmentä turvekotaa. Siinä kyyhötti myös ensimmäinen ristinpirtti ja senkin maaduttua toinenkin metsätemppeli tapuleineen. Siellä oli myös vanha markkinakenttä. Pielpan rannalle oli kerääntynyt sakeasti peskikansaa, ajanut pororaitoja kauempaakin. Oli liikettä, pilpatusta ja taajomista. Väliin killattiinkin, tingattiin, kellä paras menentelijähärkä. Valjastettiin valioajokkaat ja laskeuduttiin jäälle. Lunta oli juuri passelisti, ei vajottanut mutta ei liukastanutkaan. Porot puhaltuivat laukkaan, ahkiot kahisivat, luukynnet naksoivat, tierat sinkoilivat! Huudettiin, mekastettiin. Kilvan päätyttyä hihkaisi voittaja:

- Hohoi, Päiviön Vuoleb! Peuralle kuulut pärjäävän, vaan pärjäätkös minun Lapasarvelleni?
- En kyllä vain tiedä. Vaan jos reistaisi.
- Vuolab käveli Lapasarven rinnalle. Katselijat kehottivat:
- Riisu toki peskisi ja säpäkkääsi!
- Eivät lintuakaan höyhenet paina.

Lähdettiin. Poro pisti laukaksi. Mies tolvasi. Rinta rinnan saavuttiin vastarannalle ja yht’aikaa käännyttiin. Lopputaipaleella ajaja hihkuen hoputti härkäänsä. Mutta myös Vuolab venytti ja tihenti askeleitaan. Ja niin vain kävi, että jälkeen oli ajokkaan jäätävä, Inarinmaan parhaan menentelijän. Mahtoipa Pielpajärven jäällä riittää silloin huutoa piisalle saakka”
Lähde: Lapin kirja - Lapin koulujen kotiseutulukemisto 1956. ss. 168–169.